Miten minusta tuli minä, Jope Ruonansuu

Näyttelijä-imitaattori-muusikko Jope Ruonansuun lapsuus Kemissä kului bändiympyröissä pyörien. Koulukiusauksestakin kärsineen näyttelijän kokemukset näkyvät hänen uravalinnassaan monella tavalla.

Oliko Kemin kaupunginjohtaja 70-luvulla kommunisti; mitä tapahtui näyttelijän vakiohotellille; onko Jope Ruonansuu taiteilijanimi vai ei? Muun muassa näitä kysymyksiä suosikkinäyttelijä pohtii Radiomafian vuoden 1994 haastattelussa. Samalla selvitetään miten herra hervottomasta tuli hän.

Hervottomista revittelyistään tuttu Ruonansuu painottaa useamman kerran olevansa todellisuudessa ujo ja myös äärimmäisen herkkä ihminen. Haastattelu pysyykin, ehkä hieman yllättäen, jopa vakavalla linjalla miltei koko kestonsa ajan.

Avoimesti ikävistä koulumuistoista puhuttaessa ilmenee, miten pikku Jopelle jäi kerran kirjaimellisesti luu käteen toisen lapsen ilkeyden edessä.

Koulukiusaajat saavatkin näyttelijältä suoran tuomion: ”Uskon vakaasti, että koulukiusaajat ovat älykkyysosamäärältään muita ihmisiä köyhempiä. Kiusaajat muistakaa tämä: te olette tyhmiä!”

Haastattelussa kerrataan myös musiikista kiinnostuneen Ruonansuun ensimmäisiä bändikokemuksia ja soitinhankintoja, sekä tietenkin niistä syntyneitä vaikeuksia ja kommelluksia.

Lopulta Ruonansuu antaa lonkalta myös muutamia näytteitä matkijanlahjoistaan. Imitaattori arvelee puhuneensa ensimmäisen kerran mikrofoniin ollessaan Juice Leskisen keikalla: "Pyysin, että soita panomies, johon Juice tokaisi, että älä nyt poika rupea nimittelemään."

Turpataiteilijaksikin myöhemmin nimitetty Ruonansuu ei koskaan lähestynyt ilmaisutaidetta niin sanotusti perinteisiä kanavia käyttäen: ”Teatteri ei ollut koskaan ihastuksiani. Se oli tuo Rock `n roll rämistely ja muu esiintyminen.”

Teksti: Ville Matilainen