Suomalaisista noin 80 prosenttia pitää nykyistä elämäntapaansa ympäristön kannalta täysin tai jokseenkin kestävänä.
Tämä selviää e2 Tutkimuksen ja Vaasan yliopiston InnoLabin tekemässä kansalaiskyselyssä.
– Tulos oli aika yllättävä, jos peilataan sitä siihen, paljonko on keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki, sanoo kyselytutkimusta tekemässä ollut projektitutkija Annu Perälä Vaasan yliopiston Inno Labista.
Meistä 23 prosenttia pitää elintapojaan täysin ja 54 prosenttia jokseenkin ympäristön kannalta kestävinä.
– Kiinnittäisin huomiota “jokseenkin kestävänä” -määrittelyyn. Siinä on aika iso ero, ajatteleeko, että elämäntapa on 75-prosenttisesti kestävä vai 40-prosenttisesti kestävä. Näitä molempia ihmiset varmaan voivat pitää jokseenkin kestävinä, sanoo dosentti ja teologian tutkija-tohtori Panu Pihkala Helsingin yliopistosta.
Lähes kaikki suomalaiset kertovat kyselyssä tekevänsä jonkin verran tekoja ilmaston vuoksi.
Raportoitujen ilmastotekojen määrä ei kuitenkaan ole lainkaan yhteydessä siihen, koetaanko oma elämäntapa ekologiseksi.
Oman elämäntapansa kokevat ympäristön kannalta kestäväksi yhtä lailla ne, jotka tekevät paljon erilaisia ilmastotekoja kuin ne, jotka eivät tee juuri mitään.
Laaja enemmistö on saanut tietoa siitä, miten oma elämäntapa vaikuttaa ilmastoon. Halu tehdä ilmastotekoja on lisääntynyt noin kahdella kolmesta.
Julkisuudessa paljon käyty ilmastokeskustelu ei ole kyselyn mukaan kuitenkaan saanut suomalaisia kyseenalaistamaan oman elämäntapansa ekologisuutta.
– Vaikuttaa siltä, että monella on vaikeuksia arvioida tiedeperustaisesti oman käyttäytymisensä ympäristövaikutuksia, Pihkala sanoo.
Suomen tavoitteet vaativat myös tavallisten ihmisten elämän muuttumista – jätteiden lajittelu ei ole ilmaston kannalta sama asia kuin lentämisen vähentäminen
Monissa tutkimuksissa on todettu, että maapallon kantokyky ei kestä, jos kulutus jatkuu nykyisenlaisena.
Ihmiskunta tarvitsisi 1,6 maapalloa, jos jatkamme kulutusta nykyisellä tasolla. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa.
Viidesosa maapallon väestöstä kuluttaa lähes neljä viidesosaa sen resursseista.
– Kestävälle elämäntavalle ei ole yksiselitteistä rajaa. Todennäköisesti tämä on vaikuttanut myös vastauksiin. Mielessä ei ole ollut mitään laajasti jaettua ekologisen elämän kriteeristöä, johon vastaajat olisivat verranneet omaa elämäntapaansa, Perälä sanoo.
Jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin päästäisiin, pitäisi IPPC:n taannoisen 1,5 asteen raportin mukaan jokaisen pienentää hiilijalanjälkeään noin 2 500 kiloon vuodessa, arvioi esimerkiksi Sitra. Keskivertosuomalaisten päästöt ovat noin 10 000 kiloa hiilidioksidia.
Myös Suomen viralliset ilmastotavoitteet edellyttäisivät huomattavia päästövähennyksiä nykyiseen verrattuna. Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa linjataan, että kansalaisia kannustetaan puolittamaan hiilijalanjälkensä vuoteen 2030 mennessä.
– Suomella on kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet. Niiden saavuttamiseksi myös tavallisten ihmisten elämän täytyy muuttua, Perälä sanoo.
Kansalaisia voi olla haastavaa motivoida isoihin elämäntapamuutoksiin, jos oma elämä koetaan jo valmiiksi ekologisena.
Annu Perälä
Toisaalta yksilöiden valinnoilla ei ilmastonmuutosta pysäytetä. Tiedeyhteisö on hyvin yksimielinen siitä, että tarvitaan laaja-alaisia systeemisiä ja rakenteellisia muutoksia yhteiskunnissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Huomion ohjaaminen yksilön valintoihin voi olla jopa saastuttavien yritysten etu.
– Kansalaisvaikuttaminen ja äänestyskäyttäytyminen puuttuvat tässä kyselyssä ilmastotekojen listasta. Tämä mielestäni vääristää tulosten tulkintaa, Pihkala sanoo.
Yksilöiden valinnat eivät ole kuitenkaan merkityksettömiä. Kotitalouksien kulutuspäästöt muodostavat 66 prosenttia suomalaisten kasvihuonekaasupäästöistä. Suurimmat päästöt aiheuttavat asuminen, liikkuminen ja ruoka. Elämäntapamuutoksilla voi tehdä elämästä ympäristön kannalta kestävämpää.
– Kansalaisia voi olla haastavaa motivoida isoihin elämäntapamuutoksiin, jos oma elämä koetaan jo valmiiksi ekologisena, Perälä sanoo.
Suomalaiset eivät ole kovin laajassa rintamassa ryhtyneet sellaisiin tekoihin, joilla on suuri muutos heidän jokapäiväiseen arkeensa. Siitä huolimatta, että tietoisuus omista ilmastopäästöistä on kasvanut, kotitalouksien päästöt ovat viimeisimpien tietojen mukaan kasvaneet, vaikka moni sanoo kyselyssä lisänneensä esimerkiksi kasvisruuan syömistä.
Tehokkaimmat yksittäiset konstit vähentää omia päästöjään ovat luopuminen lihasta, etenkin punaisesta lihasta, luopuminen henkilöautoilusta ja lentämisestä sekä asuinneliöiden vähentäminen.
– Pienet, helposti toteutettavat ilmastoteot ovat ne, joita tällä hetkellä tehdään kaikista eniten, Perälä sanoo.
Suomalaisten ylivoimaisesti suosituin teko ekologisemman elämän puolesta on kyselyn mukaan jätteiden kierrätys.
– Vaikka se on hieno asia, niin sen vaikutus yksittäisen ihmisen hiilijalanjälkeen on lopulta aika pieni, Perälä sanoo.
Monet yhteiskunnalliset rakenteelliset tekijät vaikuttavat keskeisesti siihen minkälainen meidän ympäristöjalanjälki on.
Panu Pihkala
Kyselyn perusteella hieman alle puolet (43%) kokee, että suomalaisten teot ovat merkityksettömiä ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Ammattikoulun suorittaneet (57%) ovat yliopiston käyneitä (35%) pessimistisempiä.
Kuitenkin johtajista 57 prosenttia pitää suomalaisten tekoja merkityksettöminä. Johtajista selvä enemmistö on korkeakoulutettuja, mutta he eivät jaa muiden yliopistokoulutettujen optimismia.
– On selvää, että osa ihmisistä ajattelee, että ei tarvita muutoksia. Toisaalta vaikuttaa, että tosi moni on muutosprosessissa, Pihkala sanoo.
Pelkästään Suomen kaltaisessa länsimaassa asuminen aiheuttaa meille tietyn kokoisen ympäristöjalanjäljen. Joitakin rakenteellisia asioita, kuten kerrostalon lämmitysjärjestelmää on yksittäisen ihmisen vaikea muuttaa.
– Monet yhteiskunnalliset rakenteelliset tekijät vaikuttavat keskeisesti siihen, minkälainen meidän ympäristöjalanjälki on, Pihkala sanoo.
Lihansyönti ja yksityisautoilu aiheuttavat eniten ristiriitoja ihmisten mielissä, mutta toimintaa ei silti muuteta
Vajaat 40 prosenttia kokee kyselyn mukaan toistuvasti tai melko usein ristiriitoja ilmastonmuutosta koskevien käsitystensä ja käytännön toimiensa välillä. Vain 16 prosenttia ei koe ristiriitoja koskaan.
– Jossain mielessä me varmaan kaikki käytämme jonkinlaista osittaista torjuntaa ilmastonmuutoksen suhteen, koska se on niin vaikea ja kaikenkattava aihe, Pihkala sanoo.
Eniten ristiriitoja koetaan yksityisautoilun ja lihansyönnin vähentämisestä. Ristiriitoja aiheuttavat myös lentomatkailu ja kuluttaminen.
– Vaivattomuus motivoi ilmastotekoihin. Nämä taas olisivat isoja asioita, jotka muuttaisivat keskivertosuomalaisen jokapäiväistä elämää, Perälä sanoo.
Jos ajattelee, että omilla teoilla ei ole väliä, on hankalaa motivoitua tekemään isoja elämänmuutoksia.
Annu Perälä
Yleisin ristiriitojen käsittelytapa on olla potematta huonoa omaatuntoa, koska omien tekojen vaikutusta pidetään isossa mittakaavassa pienenä. Tutkimusten mukaan se, että kokee omat tekonsa merkityksellisinä, motivoi ihmisiä muutokseen.
– Jos ajattelee, että omilla teoilla ei ole väliä, niin on hankalaa motivoitua tekemään mahdollisesti isojakin elämänmuutoksia, Perälä sanoo.
Vain 15 prosenttia pyrkii muuttamaan toimintaansa mahdollisimman pian.
– On ymmärrettävää, että ihmiset haluaisivat kokea kelvollisuutta ja kunnollisuutta ympäristöasioissa. Kun ympäristökriisi jatkuu koko ajan, aina on helppo kokea riittämättömyyttä. On hyvin ymmärrettävää, etteivät ihmiset haluaisi sitä kokea, Pihkala sanoo.
Ilmastokeskustelu koetaan joko syyllistävänä tai tekoihin kannustavana
Suomalaisten laaja enemmistö (78%) kertoo saaneensa tietoa oman elämäntapansa ilmastovaikutuksista seuraamalla julkista keskustelua.
Kaksi kolmasosaa (62%) kokee halunsa tehdä ilmastotekoja kasvaneen keskustelun seurauksena. Samalla 61 prosenttia pitää kuitenkin ilmastokeskustelua tavallisia ihmisiä syyllistävänä.
Monet niistä, jotka ovat saaneet tietoa ilmastonmuutoksesta, kertovat kasvaneesta motivaatiosta tehdä ilmastotekoja. Vastaavasti monet niistä, jotka kokevat keskustelun tavallisia ihmisiä syyllistäväksi, eivät motivoidu ilmastotekoihin.
– Suhtautuminen on aika kaksijakoista. Selvästi se, millaisena keskustelu koetaan, vaikuttaa myös asenteisiin, Perälä sanoo.
Ilmastouutisoinnin kokee vaikeaselkoiseksi 40 prosenttia suomalaisista.
Kaikki nuoret eivät ole ilmastolakkoilijoita
Julkisuudessa on nähty paljon ilmastoasioissa erittäin valveutuneita nuoria, mutta nuoret kokonaisuudessaan eivät kyselyn mukaan kuitenkaan merkittävästi eroa muusta väestöstä.
– Sukupolvenvaihdos ei automaattisesti johda siihen, että ilmastoasioista ajateltaisiin eri lailla, vaan nuorten joukossa on mielipiteiden vaihtelua, kuten muidenkin ihmisten välillä, Perälä sanoo.
Eri-ikäisten suomalaisten välille syntyy isoja eroja vain harvoissa kysymyksissä. Suomalaisten tekojen merkitykseen luotetaan ja ilmastotekoja tehdään kaikissa ikäryhmissä suurin piirtein saman verran.
– Nuoret eivät ole yhtenäinen joukko, vaan mielipiteissä on samankaltaista hajontaa kuin muussakin väestössä, Perälä sanoo.
Raha ja jälkipolvet motivoivat ilmastotekoihin
Maapallon kantokyvystä huolehtiminen omien lapsien ja tulevien sukupolvien hyväksi on kaikkein yleisin tekijä (45%), joka lisää suomalaisten halua tehdä ilmastotekoja.
Omat lapset ja tulevat sukupolvet puhuttelevat erityisesti naisia, perheellisiä ja ikäihmisiä.
Toiseksi yleisin syy (40%), on mahdollisuus säästää rahaa esimerkiksi sähkön- ja vedenkulutusta vähentämällä tai tavaroita kierrättämällä.
Miehille rahan säästäminen on kyselyn perusteella tärkein yksittäinen motivaatiota lisäävä asia.
e2 Tutkimuksen ja Vaasan yliopiston Innolabin kyselyyn vastasi 4 040 henkilöä, ja otos edustaa Manner-Suomen aikuisväestöä. Aineisto hankittiin Taloustutkimuksen internetpaneelissa 26.2.–2.3.2020. Tulokset on painotettu iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestöä vastaaviksi. Virhemarginaali on keskimäärin noin 1,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Lue myös: