Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Suomessa rikastutaan yhä monipuolisemmilla keinoilla.
Julkisen tulokärkikymmenikön koostumus on tällä kertaa seuraava: kolme pelimiljonääriä, kolme kuolinpesää, it-alan omistaja, älylukkojen kehittäjä, kauratuotteiden valmistaja ja kemiantuotteita tekevän konsernin perijä.
Kun otetaan mukaan verotietonsa medialta salanneet, mukaan tulevat urheiluvälineyhtiön kaupannut sijoittaja, hammashoitolaitteiden valmistaja, kaksi mediayhtiö-omistajaa sekä Marimekko-omistaja.
Kuva laajenee entisestään, kun laajennetaan listaa 50 suurituloisimpaan. Mukaan tulee hissiyhtiö Koneen, varaosa- ja vapaa-aikaketju Motonetin ja hitsauslaiteyhtiö Kempin omistajia, betoni- ja metsäkoneyrittäjiä sekä pääoma- ja kiinteistösijoittajia.
Kauppa- ja teollisuusneuvoksia ja suuryhtiöiden johtajiakin on toki mukana. Mutta enää he eivät hallitse listaa kuten ennen. 2000-luvun osaamiskärjet eli peliala, digiyhtiöt ja it-firmat ovat edustettuina, mutta mukaan mahtuu paljon muutakin.
Monipuolistumisessa näkyy se, että maailmanlaajuinen rahankäyttö on rajatonta. Kansainväliset sijoittajat osaavat jo sukkuloida Pohjolan perukoille, ja kaupaksi käy mikä vain trendinmukainen jos siinä haisee mahdollisuus isoihin rahoihin.
Nokia-huumasta kaikkeen digitaaliseen ja paljon muuhun
Vielä 2000-luvun alussa tulolistojen kärjet olivat yksipuolisempia, täynnä teollisuus- ja finanssipamppuja sekä kymmeniä Nokia-miljonäärejä. Nokian vanavedessä alkoivat elektroniikkavalmistajien ja varhaisten digimenestyjien myynnit ulkomaille.
2010-luvulla mukaan rynnivät terveyspalveluyhtiöiden omistajat, digitaalisten palveluiden tuottajat ja pelifirmoilla rikastuneet. Terveysbisneksen suurimmat kaupat näyttävät ainakin väliaikaisesti rauhoittuneen.
Supercell-pelifirman omistajat, ennen kaikkea Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja, nousivat listakärkeen vuonna 2013. Siitä lähtien Supercell-väki on ollut erottamaton osa tulokärkeä. Vuonna 2016 kärkikymmenikköön mahtui peräti seitsemän Supercell-miljonääriä.
Mutta kärkikahinasta ei ole tullut pelkkää digialan huppariväen riemumarssia.
Viiden viime vuoden aikana suurituloisimpien joukkoon on noustu muun muassa led-valaisimilla, virtuaalivaluutalla, ravintoloilla, kiukailla, rakennusyhtiöillä, biodiagnostiikalla ja teollisuussuunnittelulla.
Korkea teknologia, tuotesuunnittelu ja innovaatiot vaurastuttavat. Matalan jalostusasteen lopputuotteita ei mahdu kärkipäähän kuin metsäalalta.
Vauraus kasautuu eikä näy verolistauksissa
Yksittäiset yrityskaupat nostavat aina listakärkeen kertamenestyjiä.
Nämä kertalaakit hämärtävät sitä, että tulokärki on itse asiassa muuttunut aiempaa pysyvämmäksi – ja samoin on tapahtunut listan pohjalla eli pienituloisimmissa.
Näin sanoo pitkän linjan tuloero- ja verotutkija, Tampereen yliopiston emeritusprofessori Matti Tuomala.
– On useamman tutkimuksen verran vankkaa näyttöä siitä, että pysyvyys on kasvanut sekä ylä- että alakerrassa. Sama näkyy sukupolvien välillä, eli myös varakkaiden vanhempien lapset pysyvät useammin ylhäällä, Tuomala sanoo.
Tuomala huomauttaa, etteivät veropäivän tulolistat ole enää aikoihin antaneet kunnollista kuvaa tuloerojen kehittymisestä. Valtaisa potti varallisuutta on piilossa vakuutuskuorissa ja holding-yhtiöissä, eivätkä ne tule näkyviin veropäivän tiedoissa.
Esimerkiksi Suomen rikkain mies, Koneen suuromistaja Antti Herlin, on talousmedia Forbesin mukaan maailman rikkaimpien joukossa sijalla 401. Forbes arvioi hänen varallisuutensa arvoksi vajaat 6 miljardia euroa – lähes kolme kertaa niin paljon kuin Yhdysvaltain presidentillä, kiinteistösijoittaja Donald Trumpilla.
Verottajan listalla Herlin oli tänä vuonna sijalla 11. Kolmena edellisenä vuotena sijoitus oli vasta satasen tuntumassa: 147:s – 115:s – 99:s.
Yksi mittari on se, millaisilla tuloilla pääsee sadan suurituloisimman listalle. Mitä korkeampi raja on, sitä enemmän varallisuutta kärkipäähän on kasautunut.
Kuten yllä olevasta grafiikasta näkee, raja on nousujohteinen. Tämän vuoden kohdalla sadan kärjestä on vielä piilossa nimiä, joten rajan voi olettaa olevan edelleen vähintään neljän miljoonan euron luokkaa. Veropäivän ensitietojen mukaan raja oli 2,9 miljoonaa euroa, mutta se on noussut sitä mukaa kun salattuja nimiä on lisätty listalle.
Kärkipää erkaantuu myös henkisesti
Tuloeliitin voi jakaa kolmeen osaan, sanoo professori Anu Kantola Helsingin yliopistosta.
On yrittäjiä, perijöitä ja ammattijohtajia.
Kantola on tutkinut yhdessä muiden tutkijoiden kanssa viime vuosina Suomen huipputuloisimpien asenteita. Tutkimuksista on selvinnyt, että vaurauden kasautuminen näyttää vieraannuttavan terävintä tulokärkeä muusta kansasta. Asenteet ovat koventuneet.
– Kannatetaan kyllä hyvinvointiyhteiskuntaa sinänsä, mutta verotus kerää kovaa kritiikkiä ja jopa veropakolaisuutta kannatetaan, Kantola kertaa.
Asenteeltaan kovimpia ovat tutkimuksissa olleet yrittäjät. Kantola selittää tätä sillä, että yrittäjät ovat itse luoneet menestyksensä. Ammattijohtajat taas ovat yleisesti maltillisimpia. He ovat Kantolan mukaan tottuneet yhtiöissä olemaan tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Perijät puolestaan vaalivat suvun perintöä ja vastustavat esimerkiksi perintöveroa.
Monien tuttujen perijäsukujen kuten Fazerin, Ehrnroothin tai von Rettigin jäsenet valuvat hiljalleen alemmas verolistoilla. Vielä 2000-luvun alussa heitä esiintyi taajaan kärkipäässä, mutta nyt sijoitus löytyy useammin viidenkymmenen tai sadan suurituloisimman kärjen tuolta puolen.
Vaurauden kasautumisesta julkiset verotiedot antavat vain häilyviä varjokuvia.
Lue myös: