Analyysi: Vain harva diktaattori on pysynyt vallassa koko ikänsä, mutta kaikki liian pitkään

Yksinvaltiaat voivat maailmassa valitettavan hyvin, kirjoittaa 12 diktaattoria -podcastia toimittava Raimo Tyykiluoto. Demokraattisesti toimivan valtion luominen on vuosikymmenten projekti, kun taas diktatuuri voi syntyä nopeasti.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin ”erikoisoperaation” Ukrainan maaperällä piti johtaa pikavoittoon mutta toisin kävi. Putin on aloittamassaan sodassa pakkovoiton edessä, hinnalla millä hyvänsä. Samaan aikaan sodan laajenemisen riski kasvaa päivä päivältä.

Vaikka Putin voittaisikin sodan, Ukrainassa hän ei voita rauhaa. Menetykset ovat olleet jo liian raskaita.

Vladimir Putin on luistanut maansa lopullisesti historian väärälle puolelle, ei-demokraattisten valtioiden rintamaan. Samalla hän on sementoinut myös itsensä maailman despoottien ja diktaattorien kammottavaan joukkoon.

Yksinvaltiaat tuntuvat olevan nousussa muuallakin maailmassa.

Uudelleen ja vastoin aiempia pelisääntöjä kolmannelle kaudelle Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valittu Xi Jinping näyttää vain kasvattavan valtaansa.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ruuvaa lainsäädäntöä mieleisekseen kitkeäkseen kritiikin ja varmistaakseen uuden valtakauden maan yhä yksinvaltaisempana johtajana.

Jopa Yhdysvalloissa demokratia natisee liitoksistaan, kun Donald Trump kertoi lähtevänsä tavoittelemaan republikaanisen puolueen presidenttiehdokkuutta. Kampanjan keskiössä on valheellinen väite edellisten vaalien ”varastamisesta”. Donald Trump mollaa myös vapaata mediaa, yhtä demokratian peruspilaria, ”kansan viholliseksi”, joko tietäen tai tietämättään Josif Stalinia samalla lainaten.

Demokraattisen valtiojärjestelmän luominen on suurempi savotta kuin diktatuurin synnyttäminen

Länsimaat ovat joutuneet havahtumaan, että turvautuminen diktatuuriin esimerkiksi energiassa on kuin pikavippi: sen saa nopeasti ja se auttaa pienen hetken, mutta sen seuraukset pitkällä aikavälillä voivat olla katastrofaaliset.

Diktatuurin salaisuus on siinä, että demokraattisen valtiojärjestelmän luominen on paljon suurempi savotta kuin diktatuurin synnyttäminen. Sen koki myös aikoinaan Neuvostoliittoa demokratian tielle ohjaillut valtionpäämies Mihail Gorbatšov.

Diktatuurin luomiseen tarvitaan vain pieni ryhmittymä ja despootti johtaja. Lisätään keitokseen mielivaltaa, väkivaltaa ja korruptiota, ja hapan soppa on valmis. Vaaliuurnat muuttuvat hetkessä tuhkauurniksi.

Demokraattisesti toimivan valtion luominen taas on vuosikymmenten projekti.

Diktatuurin luomiseen tarvitaan vain pieni ryhmittymä ja despootti johtaja. Lisätään keitokseen mielivaltaa, väkivaltaa ja korruptiota, ja hapan soppa on valmis.

Diktatuurin peruskivi on muurattu yksinvaltaan ja mielivaltaan, salaisiin puhdistuksiin ja julkisiin teloituksiin. Diktatuurissa ei ole sananvapautta, ei mielipide- tai ilmaisunvapautta, ei tasa-arvoa, eikä yhdenvertaisuutta lain edessä.

Demokratiassa on lainsäädännöllä turvattu jokaiselle kuuluvat kansalaisoikeudet, ihmisoikeudet ja oikeus omaan kehoon. Diktatuurissa oikeudet kuuluvat vain diktaattorille ja hänen lähipiirilleen, kunnes pesti katkeaa. Samalla usein katkeaa myös pää.

Tämän koki karvaasti armeijan ylipäällikkö kenraali Abdul Hakim Ameria, joka oli Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasserin kakkosmies ja hyvä ystävä. Ameria pantiin valitsemaan kuolema itsemurhan ja teloituksen väliltä.

Diktatuuri ei ole koskaan kansan valinta

Olen tehnyt 12 diktaattoria -podcastia vuodesta 2017 ja valitettavasti ”tavaraa” riittää. Sarjaa tehdessäni olen toistuvasti törmännyt havaintoon, että diktatuuri ei ole koskaan kansan valinta, mutta pahimmillaan se voi olla kansan kuolema.

”Balkanin teurastajan” Ante Pavelićn nosti aikanaan valtaan Adolf Hitler. Pavelić kiitti ja pisti pystyyn teurastuksen, joka järkytti jopa natsit.

Tyypillisesti diktatuuri voi syntyä sotilasvallankaappauksella, tai siihen ajaudutaan poliittista prosessia tietoisesti väärinkäyttäen.

Joissain tapauksissa diktatuuri kiertää suvussa tai valta periytyy suoraan, kuten Bruneissa, jossa maata on hallinnut vuodesta 1967 lähtien itsevaltainen sulttaani Haji Hassanal Bolkiah. Hänen sukunsa on ollut vallassa jo vuosisatoja ja oppinut elämään symbioosissa kansan kanssa, ainakin toistaiseksi.

Lähtökohta, että diktatuuri ei ole kansan valinta, vaan järjestelmä, johon kansan on pakko sopeutua, on olennaisen tärkeä kun järjestelmiä vertaillaan keskenään.

Fokus perusasioihin

On syytä tarkentaa demokratian tärkeisiin perusasioihin, jotka helposti unohtuvat, kun sinänsä arvokas julkinen debatti ruotii demokratian toimivuutta. Näitä vapaiden yhteiskuntien peruskiviä on hyvä kerrata aika ajoin, jotta muistamme niitä myös arvostaa. Muutama esimerkki:

• Demokratiassa oleellista on vapaus, jolle puitteet antaa yksilöä kunnioittava lainsäädäntö. Diktatuurissa vapauden korvaa kuri ja siitä huolehtii salainen poliisi.

• Demokratiassa pyritään turvaamaan kansalaisten elintaso ja hyvinvointi. Diktatuurissa turvataan ennen kaikkea itsevaltiaan ja hänen lähipiirinsä vauraus.

• Demokratiassa jokaisella ihmisellä on lähtökohtaisesti melko hyvä mahdollisuus valita oma polkunsa. Diktatuurissa polkusi on valittu puolestasi. Vaihtoehtoja ei ole.

• Demokratiassa vapaa tiedonvälitys on turvattu ja kriittinen keskustelu sallittu. Diktatuurissa sananvapaus on vain diktaattorilla.

• Demokratiassa voidaan olla eri mieltä: ajaa aktiivisesti ja perustellen omaa asiaa. Diktatuurissa on vain yksi suuri ajattelija ylitse muiden.

• Demokratiassa äänestämällä voit vaikuttaa. Diktatuurissa voit ehkä äänestää, mutta lopputulokseen et voi vaikuttaa.

• Demokratiassa voit pohtia arvojasi. Diktatuurissa arvosi määrittää despootti.

Vain harva diktaattori on pysynyt vallassa koko ikänsä

12 diktaattoria -sarjaa tehdessäni kaiken karmeuden keskellä on lohdullinen havainto, että vain harva diktaattori on pysynyt vallassa koko ikänsä.

Romanian presidentti Nicolae Ceaușescun ja hänen vaimonsa Elena suistettiin vallasta 25. joulukuuta 1989. Tapahtuman televisiointi pisti monelta joulupuuron väärään kurkkuun.

Irakin diktaattori Saddam Hussein piilotteli maamontussa ja hänen ”valtiomiesuransa” päättyi vuonna 2006 julkiseen hirttämiseen.

Libyan Muammar Gaddafi revittiin viemäriputkesta ja hän koki kohtalonsa välittömästi ilman oikeudenkäyntiä vuonna 2011.

Myös Vladimir Putin ui tällä hetkellä syvissä vesissä. Historian väärällä puolella vesi sakenee ja elintila kapenee.

Putin on, valitettavasti, paikkansa podcastissa ansainnut, ensi kaudella.

Kirjoittaja tekee Yle Areenaan 12 diktaattoria -podcastia, jossa käydään läpi maailman diktatuurien hyytävää historiaa.